Valitse vuosi: 2009, 2008, 2007

85/2009
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi työttömyysturvalain 11 luvun 8 §:n muuttamisesta

Esityksen pääasiallinen sisältö


Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi työttömyysturvalakia siten, että niitä perusteita, joilla työttömyysetuutta voidaan maksaa ennakkona, laajennettaisiin. Muutoksen tavoitteena on turvata työttömäksi jääneen toimeentulo tilanteessa, jossa työttömyysetuuden myöntämistä koskevaa päätöstä ei voida antaa kohtuullisessa ajassa.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2009.

74/2009
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

Esityksen pääasiallinen sisältö


Esityksessä ehdotetaan annettavaksi laki Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksesta. Lailla perustettaisiin sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalle lääkealan tehtävistä vastaava uusi viranomainen.

Esityksen tavoitteena on keskittää lääkehuollon hallinto Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskukseen. Keskuksen tehtäväkokonaisuuksiksi ehdotetaan lääkealan lupa- ja valvontatehtäviä, lääkealan tutkimus- ja kehittämistehtäviä sekä lääketiedon tuottamista ja välittämistä lääkehuollon ja lääkehoitojen vaikuttavuuden parantamiseksi. Keskuksen uusien tehtävien myötä ja lääkehuollon tehtäviä kokoamalla pyritään parantamaan väestön lääkehuoltoa sekä lääkehoidon turvallisuutta, tarkoituksenmukaisuutta ja taloudellisuutta. Uudistuksella saataisiin lääkkeisiin liittyvää osaamista nykyistä paremmin osaksi sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmää.

Esitykseen liittyen Lääkelaitos ja Lääkehoidon kehittämiskeskus ehdotetaan lakkautettaviksi ja niiden tehtävät annettaviksi pääosin perustettavan Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen tehtäviksi. Ehdotetut lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan 1 päivänä marraskuuta 2009.

68/2009
Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi työntekijän eläkelain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta

Esityksen pääasiallinen sisältö


Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi työntekijän eläkelakia, työntekijän eläkelain voimaanpanolakia, merimieseläkelakia, yrittäjän eläkelakia, yrittäjän eläkelain voimaanpanolakia, maatalousyrittäjän eläkelakia ja maatalousyrittäjän eläkelain voimaanpanolakia.

Esityksen tarkoituksena on parantaa nuorena työkyvyttömäksi tulevien työkyvyttömyyseläkkeen tasoa sekä estää eläkkeen pieneneminen työkyvyttömyyseläkkeen muuttuessa vanhuuseläkkeeksi.

Työkyvyttömyyseläkkeen tasoa parannettaisiin korottamalla sairastumisesta eläkeiän täyttämiseen jäljellä olevalta ajalta eli tulevalta ajalta laskettavan eläkkeen karttumisprosenttia ikävuosien 50 ja 63 välillä ja korottamalla työkyvyttömyyseläkkeisiin tehtävän kertakorotuksen määrää. Lisäksi tulevan ajan ansiotasoa korottavasti otettaisiin huomioon tutkintoon johtava opiskelu ja alle kolmivuotiaan lapsen hoitaminen kotihoidontuella.

Elinaikakertoimen soveltaminen muuttuisi työkyvyttömyyseläkkeissä siten, että ennen vuotta 2010 alkaneisiin työkyvyttömyyseläkkeisiin kerrointa ei sovellettaisi lainkaan ja vuodesta 2010 alkaen elinaikakerrointa sovellettaisiin lievennettynä työkyvyttömyyseläkkeen alkaessa.

Lisäksi ehdotetaan, että osa-aikaeläkkeen alaikäraja korotettaisiin 60 vuoteen ja eläkkeen karttuminen osa-aikaeläkkeen ansion alenemasta poistettaisiin. Osa-aikaeläkkeen muutokset koskisivat vuonna 1953 tai sen jälkeen syntyneitä. Työeläkkeen ansaintaa vuorotteluvapaan ajalta ehdotetaan muutettavaksi siten, että 55 prosenttia vuorottelukorvauksen perusteena olevasta ansiosta kartuttaisi eläkettä.

Ehdotetut lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010. Osa-aikaeläkettä koskevat muutokset ovat kuitenkin tarkoitetut tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2011.

60/2009
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi kalastuslain muuttamisesta

Esityksen pääasiallinen sisältö


Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi kalastuslakia kalastusalueen kokoukseen osallistumaan oikeutettujen tahojen osalta siten, että virkistyskalastajia edustavilla järjestöillä olisi oikeus lähettää kalastusalueen kokoukseen yhteensä kaksi edustajaa. Aikaisemmin kalastusasetuksessa luetellut järjestöt ehdotetaan jatkossa vahvistettavaksi maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä. Esitykseen sisältyy lisäksi kalastuslakiin tehtävä, hallintolain säätämisestä johtuva tekninen muutos. Niin ikään ehdotetaan kumottavaksi kalastuslaissa tarkoitettujen rikosasioiden oikeuspaikkasäännös. Laki ehdotetaan tulemaan voimaan vuoden 2009 syksyllä.

—————

perustelut

Nykytila Virkistyskalastajien edustus kalastusalueen kokouksissa

Kalastuslain (286/1982) 71 §:n mukaan kalastusalueen jäseniä ovat kalastuskunnat, vesialueen omistajat, kalastusalueella toimivat ammattikalastajien järjestöt ja kalastusalueella toimivat virkistyskalastajien eduista huolehtivat järjestöt. Kalastuslain 73 §:n mukaan ammattikalastajajärjestöt saavat lähettää kukin yhden ja virkistyskalastajia edustavat järjestöt kukin yhden edustajan kalastusalueen kokoukseen. Järjestöistä säädetään tarkemmin kalastusasetuksen (1116/1982) 30 §:ssä.

Suomessa on pitkään toiminut kolme järjestöä virkistyskalastussektorilla: Suomen Kalamiesten Keskusliitto ry, Suomen Metsästäjä- ja Kalastajaliitto ry sekä Suomen Urheilukalastajaliitto ry. Järjestöt sopivat vuoden 1999 lopussa yhdistymisestä ja voimavarojensa keskittämisestä. Ne päättivät perustaa yhteisen keskusjärjestön, Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö ry:n, jonka perustamiskokous pidettiin tammikuun 2000 lopussa. Perustajajärjestöt jäivät toistaiseksi toimimaan uuden järjestön rinnalla.

Uuden keskusjärjestön toiminta on vakiintunut, ja uudet, perustetut, rekisteröidyt Vapaa-ajankalastajapiirit (13) ovat aloittaneet toimintansa. Käytännössä on esiintynyt jossain määrin epäselvyyttä siitä, mitkä järjestöt saavat lähettää edustajansa ja kuinka monta edustajaa kalastusalueen kokoukseen. Kalastusasetuksen 30 §:n 2 momentissa säädetään, että kalastuslain 73 §:n 5 kohdassa tarkoitettuja virkistyskalastajien eduista huolehtivia järjestöjä ovat Suomen Kalamiesten Keskusliitto ry:n, Suomen Metsästäjä- ja Kalastajaliitto ry:n sekä Suomen Urheilukalastajain Liitto ry:n alueelliset järjestöt, jotka ovat rekisteröityjä yhdistyksiä. Kukin edellä mainitun liiton alueellisista järjestöistä on voinut lähettää kalastusalueen kokoukseen edustajansa. Kolmen vapaa-ajankalastusjärjestöjen edustajan nimeäminen kalastusalueen kokoukseen on ollut kuitenkin poikkeuksellista jo siitä syystä, että kaikilla mainituilla keskusjärjestöillä ei ole ollut koko maan kattavaa alueellisten jäsenjärjestöjen verkkoa. Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö ry:n alueelliset vapaa-ajankalastajapiirit kattavat koko maan, ja niillä on noin 360 nimettyä kalastusalue-edustajaa. Kalastusalueita on maassamme noin 220.

Hallintolaki

Kalastuslain 77 a §:ssä on säädökset kalastusalueen toimielimen jäsenen ja toimihenkilön toimimisesta kalastuslain mukaisissa hallinto- ja valvontatehtävissä virkamiehen vastuulla. Puheena olevassa pykälässä viitataan hallintomenettelylakiin (589/1982) sekä tiedoksiannosta hallintoasioissa annettuun lakiin (232/1966). Kyseiset lait on kuitenkin kumottu hallintolailla (434/2003).

Kalastusrikkomusten tuomioistuinpaikkasääntö

Kalastuslain 113 §:ää muutettiin 1 päivänä helmikuuta 2005 voimaan tulleella kalastuslain muuttamisesta annetulla lailla (1066/2004). Muutos tehtiin Suomen talousvyöhykkeestä annetun lain (1058/2004), jäljempänä talousvyöhykelaki, säätämisen yhteydessä eduskunnan lakivaliokunnan muotoilemalla tavalla (ks. UaVM 11/2004 vp ja LaVL 13/2004 vp). Voimassa olevan säännöksen mukaan kalastuslaissa tarkoitetut rikosasiat eli kalastuslain 108 §:ssä säädetyt kalastusrikkomukset käsitellään merilain (674/1994) 21 luvun 1 §:ssä mainituissa käräjäoikeuksissa. Kalastusrikkomukset käsitellään nykyisin ainoastaan Ahvenanmaan, Turun, Vaasan, Savonlinnan, Helsingin, Raaseporin, Kotkan ja Oulun käräjäoikeuksissa.

Kalastusrikosten, laittoman saaliin kätkemisen ja yhteisen kalastuspolitiikan rikkomisen osalta ratkaisevaa on, onko teko tehty sisämaassa vai Suomen talousvyöhykkeeseen kuuluvalla merialueella. Talousvyöhykelain 13 §:n mukaan rangaistus talousvyöhykkeellä tehdystä kalastusrikkomuksesta tuomitaan kalastuslain 108 §:n mukaan, kalastusrikoksesta ja laittoman saaliin kätkeminen rikoslain 48 a luvun 2 ja 4 §:n mukaan ja yhteisen kalastuspolitiikan rikkomisesta Euroopan yhteisön yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöönpanosta annetun lain (1139/1994) 7 §:n 1 momentin mukaan.  Talousvyöhykelain 23 §:n mukaan talousvyöhykelaissa tarkoitetut rikosasiat käsitellään vain merilain 21 luvun 1 §:ssä mainituissa käräjäoikeuksissa. Muualla kuin talousvyöhykkeellä tapahtuneet kalastusrikokset käsitellään edelleenkin oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (689/1997) perussäännön mukaisesti eli tekopaikan toimivaltaisessa käräjäoikeudessa.

Syyttäjäviranomaiset ovat kiinnittäneet maa- ja metsätalousministeriön huomiota kalastuslain uuteen oikeuspaikkasäännökseen, jonka on todettu olevan prosessiekonomisesti epätarkoituksenmukainen. 

Ehdotetut muutokset 73 §:n 1 momentin 5 kohta

Kalastuslain 73 §:n 1 momentin 5 kohtaa esitetään muutettavaksi siten, että virkistyskalastajia edustavat järjestöt saavat lähettää yhteensä kaksi edustajaansa kalastusalueen kokoukseen. Muutos on tarpeellinen järjestökentässä tapahtuneiden muutosten takia. Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö ry:n toiminta perustuu sen koko maan kattaviin alueellisiin vapaa-ajankalastajapiireihin, joita on yhteensä kolmetoista.

73 §:n 2 momentti

Kalastuslain 73 §:n 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että asetuksella säätämisen sijasta 1 momentin 4 ja 5 kohdissa tarkoitetut järjestöt vahvistettaisiin maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä enintään viiden vuoden määräajaksi kerrallaan. Voimassa oleva asetuksenantovaltuutus on vanhentunut suhteessa perustuslain 80 §:ssä asetettuihin vaatimuksiin. Samalla esitetään kumottavaksi 71 §:n 2 momentti, joka sisältää samantyyppisen asetuksenantovaltuuden. Ministeriön vahvistuspäätöksen arvioidaan olevan asianmukainen tapa muodostaa toteavaksi tarkoitettu järjestöjen luettelo. Esitys turvaa osaltaan myös järjestöjen oikeusturvaa, koska ministeriön päätökset ovat valituskelpoisia sen mukaan kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.

Harkitessaan 2 momentissa tarkoitettuun luetteloon otettavia kalastusalan järjestöjä ministeriö ottaa huomioon, että järjestö on rekisteröitynyt yhdistys, jonka pääasiallisena toiminta-ajatuksena on sen sääntöjen mukaan jäsenistönsä etujen edistäminen valtakunnallisella ja alueellisella tasolla.

73 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohta, 77 a ja 113 §

Lisäksi 73 § 1 momentin 1 ja 2 kohtiin ehdotetaan tehtäväksi tekninen muutos viittaamalla kalastuskunnilla lain 3 §:ssä tarkoitettuihin osakaskuntiin.

Kalastuslain 77 a §:ään ehdotetaan tehtäväksi tekninen korjaus siten, että siinä viitataan jo kumottujen hallintomenettelylain ja tiedoksiannosta hallintoasioissa annetun lain sijasta voimassa olevaan hallintolakiin sekä muutetaan kirjoitusasua vastaamaan nykykäytäntönä olevaa kirjoitusasua. Pykälään ehdotetaan lisäksi otettavaksi säännökset kielilain (423/2003) noudattamisvelvollisuudesta sekä kalastusalueen toimijoiden vahingonkorvausvastuusta, joka määräytyisi vahingonkorvauslain (412/1974) mukaan.

Perustuslain 21 §:ssä tarkoitettujen hyvän hallinnon takeiden on katsottu edellyttävän kielilain soveltamista myös välillisessä valtionhallinnossa. Vahingonkorvausvastuusta koskeva säännös on tarpeen, sillä perustuslain virkavastuuta koskevan 118 §:n mukaan jokaisella, joka on kärsinyt oikeudenloukkauksen tai vahinkoa virkamiehen tai muun julkista tehtävää hoitavan henkilön lainvastaisen toimenpiteen tai laiminlyönnin vuoksi, on oikeus vaatia tämän tuomitsemista rangaistukseen sekä vahingonkorvausta julkisyhteisöltä taikka virkamieheltä tai muulta julkista tehtävää hoitavalta sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään. Lisäksi perustuslain 124 § edellyttää, että muiden kuin viranomaisten hoitamat julkiset tehtävät hoidetaan vaarantamatta perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon takeita.

Kalastuslain 113 § ehdotetaan kumottavaksi. Tällöin kalastusrikkomukset käsiteltäisiin oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain perussäännön mukaisesti eli tekopaikan toimivaltaisessa käräjäoikeudessa.  Talousvyöhykkeellä tehdyn kalastusrikkomuksen oikeuspaikkasäännös on kalastuslaissa tarpeeton, koska siitä säädetään jo talousvyöhykelain 23 §:ssä.

Esityksen vaikutukset Muutokset ovat osin teknisluontoisia, eikä esityksellä ole valtiontaloudellisia vaikutuksia. Esityksellä ei ole myöskään vaikutuksia kansalaisten asemaan. Esityksellä pyritään ajanmukaistamaan lainsäädäntö vastaamaan järjestökentässä ja muussa lainsäädännössä tapahtuneita muutoksia.

Asian valmistelu Esitys on valmisteltu maa- ja metsätalousministeriössä. Esityksestä on pyydetty lausunto oikeusministeriöltä, ympäristöministeriöltä, työ- ja elinkeinokeskusten kalatalousyksiköiltä, maaseutuvirastolta, Saamelaiskäräjiltä, Kalatalouden Keskusliitto ry:ltä, Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö ry:ltä, Suomen Ammattikalastajaliitto ry:ltä, Suomen Sisävesiammattikalastajat ry:ltä, Suomen Metsästäjä- ja Kalastajaliitto ry:ltä, Suomen Kalamiesten Keskusliitto ry:ltä ja Suomen Urheilukalastajain Liitto ry:ltä.

Ministeriöön toimitettiin kahdeksan kirjallista lausuntoa. Kalastuslain 77 a ja 113 pykälien muutosesityksiin ei kohdistunut  huomautuksia. Kalastuslain 73 pykälän muutosesityksiä puolestaan pidettiin tarpeellisina ja kiireellisinä, joskin järjestöjen lausunnoissa kalastusalueiden kokousedustajien osalta eri tavoin muotoiltuina. Kalatalouden Keskusliitto ry:n lausunnossa katsottiin tosin, että tähän asiaan tulee palata kalastuslain kokonaisuudistuksen yhteydessä.

Lausunnot eivät anta

53/2009
Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi verontilityslain ja tuloverolain väliaikaisesta muuttamisesta

Esityksen pääasiallinen sisältö


Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi väliaikaisesti sekä verontilityslakia että tuloverolakia. Kuntien osuutta yhteisöveron tuotosta korotettaisiin 10 prosenttiyksiköllä 22,03 prosentista 32,03 prosenttiin, seurakuntien jako-osuutta korotettaisiin 0,8 prosenttiyksiköllä 1,75 prosentista 2,55 prosenttiin ja valtion jako-osuutta alennettaisiin vastaavasti 76,22 prosentista 65,42 prosenttiin verovuosilta 2009—2011 tehtävissä yhteisöveron tilityksissä.

Lait on tarkoitetut tulemaan voimaan mahdollisimman pian, ja ne olisivat voimassa 31 päivään joulukuuta 2011.